tiistai 28. helmikuuta 2012

Ostaisitko sinä nahkasohvan?

Mihin ovat nahkasohvat hävinneet? Kultaisella kahdeksankymmentä luvulla oli lähes joka kodissa nahkasohva. 
Se oli muhkea ja napitettu. Siinä meni nahkaremmejä käsinojissa. Se valittiin, koska se oli kestävä materiaali. Meilläkin oli punertavanruskea nahkasohva. Se kesti kissat, koirat ja lapset tai kesti ainakin 10 vuotta. Ottaisinko semmoisen omaan kotiin? No en. Mutta en nahkan takia, vaan rumien muhkula muotojen takia jättäisin väliin. 




Nykyään keinonahkan ja oikean nahkan ero on lähes huomaamaton. Kaukana on se aika jolloin keinonahka oli pornonpunaista ja kiiltävää. Nyt sitä saa lähes kaikissa väreissä, krokotiilikuviolla tai ilman, antiikkinahkan näköisenä, mutta sitä kiiltonahkaa onkin vaikeampi löytää (vaikka varmasti sitäkin jostain saa). Kuinkahan monta asiakasta on huijattu "oikealla" nahkasohvalla, vaikka sitä aitoa nahkaa voi olla tasan käsinojissa?

Minulla on kotona valkoinen nahkasohva, sillä erolla että se ei ole oikeaa nahkaa. Ensimmäisen kerran sohvan nähdessäni ja sitä tunnustellessa olisin voinut vannoa sen olevan oikeaa nahkaa. En minä aitoa nahkasohvaa olisi voinut kotiin viedä, meillä kun on kissoja ja lapsia. Ja meidän kissat rakastavat juoksuhipasta sohvan yli. Mutta koska se oli keinonahkaa, sillä ei ollut niin väliä. Tiesin että siihen tulee reikiä ja tulee piirustusta. Ei se haittaa.


Ostaisitko sinä nahkasohvan?

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Mistä kaikesta on hyvä verhoomo tehty?

Kipinä kyti hiljaa sisälläni. 
Se kasvoi töitä tehdessä, syttyi tilan tullessa.
 Kohta se on valmis ja kohta se on auki.


Se on tehty musiikista, makeisista, 
koivuklapeista ja kahvista. 
Niistä on hyvä verhoomo tehty.

Sen kaiken,
I made it.


 Anu-Riina