maanantai 1. kesäkuuta 2015

Ei se ole matka eikä mikään

Eero Aarnio - pallotuoli


On mukava huomata kuinka internet on tuonut kaiken hieman lähemmäksi. 
Asiakkaat voi löytyä ihan mistäpäin Suomea tahansa. Ei ole matka eikä mikään Tampereelta Helsinkiin tai Turkuun. Varsinkin tämä erikoisverhoilu tuntuu kasvattavan välimatkoja, mutta mikäs siinä kun autolla pääsee ja juna kuljettaa. 


Yrjö Kukkapuro - Ateljee-sohva



Itse kun olen aikoinani asustanut hetken Suomen ihan viimeisimmässä nurkassa Utsjoella, josta matka joka suuntaan oli oikeasti pitkä, niin eipä ne välimatkat oikeastaan enää tunnu missään.



Yrjö Kukkapuro - Ateljee-sohva niskatuilla

Suhailen varsin usein pääkaupunkiin, josta onkin tullut paljon asiakkaita.
 Siinä ne tuolit ja sohvat kulkeutuvat samalla hyvinkin kätevästi. 



Nämä kaikki tämän kirjoituksen kuvissa olevat sohvat 
ja tuolit ovat matkanneet ympäri Suomea, 
esimerkiksi
Poriin, Helsinkiin, Vaasaan, Lappeenrantaan, Rovaniemelle, Turkuun.



Ateljee-sohva kankaisena

Vaikka kyseessä on usein samat huonekalut, ovat ne aina omassa paikassaan ja omalla kangas valinnalla yksilöitä. 



Ateljee-sohva ilman käsinojia






Yrjö Kukkapuro Saturnus-sohva




Onni on työkavereissa!

Pitkän aikaa on mielessä pyörinyt kirjoitus ja kiitos työkavereille.

Vaikka yksin yrittäjä olenkin, olen ollut onnekas ja löytänyt ympärilleni laajan verkoston mielettömän ammattitaitoisia kollegoja ja oman alansa ehdottomia ykkösiä.

Moni asia olisi paljon hankalampaa ilman tätä porukkaa.
Haluan nyt jakaa teille tietoa näistä upeista tyypeistä ja siitä kuinka jokainen heistä nivoutuu minun työhöni.

Ehdoton kollega numero yksi on Ojalaisen Pertti. Tämä käsittämättömän taitava äijä uskalsi ottaa minut vaimonsa kanssa  ensimmäiseen harjoitteluuni silloin kun vielä opiskelin verhoilua Helsingissä.

Siellä tuli notkuttua kaikki harjoitteluni ja sitten vielä koulun loppumisenkin jälkeen aikoja ennen Tampereelle muuttoa. Pertille soitan päivittäin, en välttämättä enää aina pelkästään kuumia verhoilu kysymyksiä,  vaan nykyään myös paljon ohi aiheen ja vähän myös aiheestakin.

Sinne minä aina edelleen ajoittain kaahaan autolla jonka kyytiin on pakattu jokin kinkkisempi tuoli. Siellä sitten taas oppityttönä teen tiukan valvovan silmän alla töitä ja yritän painaa mieleen kaikki opit, joita Pertti on aikoinaan oppinut isältään. Tämä mies on niitä harvoja joita voi todellakin kutsua verhoilijaksi, me muut ollaan vaan räpeltäjiä :)

Koska omat työtilani ovat pienet, ei esimerkiksi pallotuoli mahdu tänne ovesta sisään. Aiemmin (ja jatkossa niin kauan kunnes pääsen isompiin tiloihin) olen tehnyt pallot Pertin luona, mutta tämän tuolin pääsin tekemään Tallipihalle, valjahuoneen puotiin, Nooran verhoomon ja sisustuksen tiloihin.  
Miten käsittömän ihana ja kaunis paikka Tampereen keskustan tuntumassa.





Valjashuoneen puoti, jossa olin Nooran tiloissa tekemässä tuolia, on ihana pieni puoti josta löytyy Nooran puolesta paljon pientä kivaa sisustukseen. Nooralla on oma värikäs tyyli ja puodista voi löytyäkin kivoja yksittäisiä herkkuja omaan kotiin.

 Puodista löytyy myös Humbugin Anni.
 Anni valmistaa koruja, laukkuja, damaskeja ym. asusteita käyttäen vanhoja ja ylijäämä verhoilumateriaaleja. Annille myös minä kuskaan ylijäämä nahkani, joita verhoilusta valitettavasti jää. Täten yritän omalta osaltani vähentää ekologista jälkeäni.

Tallipihallahan on vielä 14. kesäkuuta asti auki tämän vuoden Rymsteeraus Pop-Up




Minut siis aika usein löytää sieltä kahvittelemasta, ja saattaapa sieltä lähteä  AINA lähtee mukaan suklaapuodin suklaitakin.

Silloin kun blogissani näkyy vähänkään selvempi kuva tuotteista, on se Petra Vii Photographyn ottama. Tämä ihana kuvaaja ottaa tuotekuvani ja on ollut mukana ottamassa kuvia perheemme tärkeimmissä juhlissa. 








Koska tätä ammattia ei opita koulussa, olen minäkin välillä ottanut harjoittelijoita. Viimeisimpänä mukana on kulkenut Tytti. Kieltämättä neidissä on ainesta verhoilijaksikin, mutta tämä moni lahjakkuus tekee myös musiikkia. Käykääpä vaikka tsekkaamassa Rain Diaryn sivut. 






On huomattavasti hauskempaa kun vierellä joku toinenkin. 
Koska kukaan ei ole niin fiksu kuin verhoilija, paitsi kaksi verhoilijaa :) 





Tulevaisuudessa olisikin tarkoitus siirtyä isompiin tiloihin ja toivottavasti saada pysyvä työkaveri, näiden hienojen kollegoiden ja yhteistyökumppanien lisäksi.