torstai 30. toukokuuta 2013

Karusellin uudet vaatteet


Ensi viikolla kesän kunniaksi potkaistaan projekti Karuselli käyntiin. 

Saanko esitellä projektin. Kyseessä on jostain kumman syystä tekokarvalla verhoiltu Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuoli. Koska kohta on kesä ja toivottavasti kuuma kuin hemmetissä, on syytä viskaista talviturkki huitsin nevadaan ja kuoria esiin nahkakuula.






 Runko on ottanut ajan myötä hieman itseensä turhia lääppimisjälkiä,
 joten sekin on syytä pistää uudestaan mustanpuhuvaksi eli ensin soitto maalarille.






Ja jottei projekti olisi liian helppo, on tämä vielä neppariversio, 
jollaisena aion sen pitää jatkossakin. Nepparit lisää työtä ja vaikeusastetta.

 Mutta nyt on verhoilijalla hirveä dilemma. Tämä oli tarkoitus tehdä myyntiin, ja sitä ajatellen olisi helppo valita punainen nahka, josta näitä on tehty ennenkin ja se on aika klassinen väri.

Mutta kun minua niin himskatisti kumminkin himottaisi laittaa siihen tuo pikkaisen murrettu sinapinkeltainen nahka 
(joka sopisi täydellisesti oman kodin sisustukseen).

 Dilemmaa pahentaa myös se, että olen sujuvasti viettänyt karuselleissa kahvihetkiä jo Helsingissä työskennellessäni ja nyt tässä kyseisessä tuolissa täällä omalla verstaalla. Siihen on niin ihana uppoutua. Nostan jalat ylös tuoliin ja tunnen oloni niin turvalliseksi, ihan kuin jonkun sylissä istuisi. Raaskinko siis luopua tästä? Pelkään että jos teen sen tuolla sinapinkeltaisella, 
se muuttaa lopullisesti meidän kotiin. Aaaarghh, voi tätä luopumisen tuskaa. 
No mutta, onneksi minulla on aikaa taistella itseni kanssa tuolin valmistumiseen saakka. 

Mutta kerro sinä mielipiteesi
Kumpi laitetaan, punainen vai tuo sinapinkeltainen (vaikkei se ihan kyllä kuvaa sanana tuota väriä)?

ps, kuva jossa nahat on karusellin päällä on nappastu puhelimella, joten nyt täytyy sietää sitä. 
Luulin napsineeni oikealla kameralla kuvat nahkoineen, mutta luulin väärin.









keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kevyitä nojatuoleja arkistojen kätköistä



Pistetään nyt näitä viimeisiä arkiston aarteita tänne, niin ollaan sitten (toivottavasti) kaikki huonolaatuiset kuvat jaettu.  
Alla on nippu kevyempiä nojatuoleja, uudempia ja vanhempia.



           
   Nojatuolipari Lauritzonin Jerry kankaalla verhoiltuna.





Yllä olevia tuoleja oli kaksi kappaletta. Yllätys oli melkoinen kun tuolia purkaessa tuli kolme kangaskerrosta vastaan. Edellisillä kerroilla oli vain uusi kangas lätkäisty vanhan päälle. Löytyi sieltä joustinten seasta se kuuluisa vaahtomuovi möykkykin. Asiakas toivoi reunaan nyöyriä.  Edellisesllä kerralla oli nyöri lyöty runkoon kiinni niiteillä ja kaiken lisäksi vääriin kohtiin. 

Tällä kertaa tuoleihin valittiin Lauritzonin Maze.






Tammukka, 60-luvulla Askolle suunnitellut Aulis Leinonen. Uusi ehompi päällinen on Lauritzonin Tangley.
 Aivan ihana! 
Tämä tuoli matkusti muuten Helsinkiin.






Näitä tuoleja on kaksi ja molempiin tehtiin pintakäsittely puuosiin 
ja kankaaksi valikoitui Lauritzonin Koivu .






Tässä on asiakkaan tuoma kangas, 
josta tehtiin uudempaan Askon nojatuoliin irtopäällinen. 






Sitten taas yksi taittotuoli. Tämä oli kyllä aikamoinen projekti. Yllä kuvassa tuolin käsinojista on poistettu jo vanha petsi ja lakka. Tuolia purkaessa tuli vastaan kolme edellistä kangasta, myöskin se ihan alkuperäinen. Alakautta oli jousien väliin työnnetty uusia jousia "tukemaan".  Oli kyllä hurjimpia virityksiä mitä on minun eteen tullut. 

Tähän tekee mieleni sanoa saman, minkä olen jostain joskus kuullut. Osa on meistä on verhoilijoita, osa taas on päällystäjiä ja ne on kaksi aivan eri asiaa. 





Kangas on Designers Guildin kangas ja sen on sisustussuunnittelija valinnut, 
puiden sävy ja kiilto on tehty vastaamaan vanhan sohvapöydän kulunutta pintaa.






Sitten olisi ihan K-tuoli/pukkituoli/mummontuoli. Kuten kuvasta näkyy, oli jo ehkä aikakin tehdä näille jotain.  Tuoleihin valittiin Kirkby Designin Loop. Tuoliin tehtiin tereet ruskealla nahkalla.


perjantai 17. toukokuuta 2013

O-ou

Eilen tein verhoomolla kahta kilta- tuolia ( tulee muuten ihanan väriset). Mielessä laskeskelin ensi viikon töitä. Sieltä on tulossa kuusi istuinlätkää, keinutuoli, 4 jugend tuolia, sohvan tyynyjä ja yksi iso kuningattareksi nimeämäni nojatuoli. Kaikki ensi viikolla tehtäviä töitä.

Olen tyytyväinen vauhtiin ja tsemppaan itseäni, että kaikki on mahdollista hoitaa.
Hyvillä mielin suljen verhoomon valot ja vilkaisen vielä kerran tehtävälistaa, joka seinällä kertoo minulle työtilanteen. Kyllä tämä tästä, ajattelen. Suljen ovet ja ajelen kotiin.

Sitten tapahtuu tämä! Pala on sormesta poissa ja päivystyksestä saatu käteen hieno paketti.
Verhoilja päätti kokkailla iltasella uunikasviksia. Valkosipulia pilkkoessa meinasi mausteeksi ruokaan päätyä myös verhoililjan sormenpää. Voipi olla että työtahti pikkasen hidastuu muutamiksi päiviksi.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

lasketko hintaa?

Puhutaanpa hetki päivän/kuukauden/vuoden  kuumasta perunasta eli verhoilun hinnasta.
 Verhoilu maksaa. Ja se maksaa ihan syystä. 

Näitä lauseita kuulen päivittäin ja niihin haluan alla hieman avata vastauksia.


"Ostin sen halvalla kirpparilta/  sain sen anopilta/ löysin sen roskiksesta/ tää on ihan joku sotkan tuoli/ ym vastaavaa"


- Se että tuoli on ollut halpa, ei valitettavasti vaikuta minun työni hintaan millään tavalla. Oli se tuoli sitten 20 000 tai 20 euron tuoli, ei vaikuta siihen kuinka kauan minulla menee sen verhoiluun aikaa. Minä en hinnottele imagon tai merkin mukaan, vaan minä hinnoittelen ihan tasan tarkkaan sen työn määrän mukaan. 

Voisi sanoa että nyt kun olet sen halvalla jostain saanut, voisi sinulla olla enemmän rahaa satsata sen ulkonäköön ja kuntoon laittamiseen. Nyt voit saada yksilöllisen tuolin, "timantin" aika edullisesti. Ajatteleppa niitä erikoisempia tuoleja sisustuskaupoissa, joissa on ihanan erilainen kangas ja kurkkaappa niiden hintalappua. Se on varmasti vielä kalliimpi. 
Toki jos haluat samanlaisen tuolin kun ikeassa tai sotkassa, 
kannattaa se ehdottomasti mennä sieltä hakemaan.


"No voisitko sitten tehdä jonkun irtohupun, sehän on varmaan halvempi".


-  Irtohupusta pitäisi ottaa kalliimpi hinta. Jokainen tuoli kun on erilainen ja minulla ei ole valitettavasti valmiita kaavoja jokaisen tuolin irtohupuille. Tuolin kaavoittamiseen ja hupun suunnitteluun menee paljon aikaa. Myös kiinnitystapojen suunnitteluun ja ompleluun menee aikaa.

Tarkoituksenani kun on tehdä mahdollisimman istuva irtopäällinen. 


"No minulle riittää ihan vaan semmonen että vähän peittää ja vaan semmoinen päälle huitastu huppu. 
Tai että ei niitä pohjia tarvitse korjata, laitat vaan uuden kankaan päälle"


- Valitettavasti minä en tee semmoisia. Tässä on kyse ammattiylpeydestä. Se että minä tekisin hupun/verhoilun joka ei istu kunnolla jäisi vaivaamaan minua. Miettisin, että vaikka se on "ihan ok" ja se riittää sinulle, näkevät sen luonasi käyvät vieraat ja  saattavat ajatella toisin. Kaikki mikä lähtee käsistäni on minun käyntikorttini.


"Voisitko laskea hintaa"


 Jos minä oikein rupean hintaa laskemaan, niin todennäköisesti se nousee. 
Lasken tarjoukset ja työnhinnat jo alkujaan niin tiukille ettei niissä ole alentamisen varaa. En myöskään tee töitä verottomasti, sillä silloin minä ottaisin sen riskin, ei asiakas. 


Minulla ei ole mitään mahdollisuutta kilpailla halpatuonti yhtiöiden kanssa hinnoista, enkä siihen haluakaan ryhtyä. Isot huonekaluyhtiöt teettävät ulkomailla ja tilaavat isoja eriä kankaita ja materiaaleja, siksi heille myös materiaalit ovat halvempia.


Laskisitko sinä omaa tuntipalkkaasi?

Viitteellisiä esimerkkejä verhoilun hinnoista löydät firman sivuilta. Jokainen verhoilu on kuitenkin oma projektinsa, joten hinnat ovat vain suntaa antavia.