tiistai 21. tammikuuta 2014

Puupallo pyörimään



Minuun otti kauan aikaa sitten yhteyttä henkilö jolla oli erikoinen projekti. 
Hänellä oli tarve pallotuolin verhoilulle. Ainut jippo tässä tuolissa oli, ettei se ollut Eero Aarnion pallotuoli. 

Se oli tämä, Puupallo



Ensimmäiset kuvat nähtyäni totesin, 
että nyt on sen verran erikoinen työ että pakkohan siihen on ottaa osaa. 
Tämä puuseppä oli itse rakentanut tämän tuolin. 
En edes uskalla arvata työn vaatimia tunteja. 








Tästä kuvasta näkee tuolin kaunista puukuviota.  Vaikka kuvaaja onkin surkea.
Minä todellakin nostan tälle tuolille hattua. 
Se painoi kun synti ja ei ollut mikään yksinkertainen tehdä. 
Sen sisäosat vaativat omat haasteensa ja näin verhoilijan näkökulmasta oli kun olisi prototyyppiä tehnyt, 
sillä mitkään mitat eivät olleet samat. 





Työtä tehtiin hiljalleen ja pitkään pohtien. 
 Nämä on niitä projekteja joista voi vaan olla kiitollinen että on päässyt mukaan.




Kankaana Kvadratin villakangas Tonus.



Muutama verhoomolla tuolin kanssa samaan aikaan käynyt olisi tuolin itsellen halunnut,
 enkä yhtään ihmettele. 
Tokihan semmoinenkin mahdollisuus saattaa olla olemassa, jos oikein ihastuit.

Harmi kun tämäkään ei mahdu minun kotiovistani sisään. 

Tämän projektin esittely on kutitellut jo siitä lähtien kun ensimmäisen sähköpostin asiaan liittyen sain. 
Tässä voin kiittää luottamuksesta verhoiluuni ja kiitos tästä hienosta projektista.

On harmillista että tästä komeudesta ei ole parempia kuvia. 
Tuolin painon ja muodon kun huomioi, niin ymmärtää ettei tätä ihan vain kuvaamista varten kanneta hienoa maisemaa vasten. 

Mutta uskon vahvasti että näistäkin kuvista tulee tuolin hienot piirteet esiin. 
Kyllä Suomesta taitoa löytyy! 



Kaikkihan osaa verhoilla!

No nyt tuli verhoomolle semmoinen todistusaineisto että se on aivan pakko jakaa teillekin. 

Tämän kirjoituksen tarkoitus on se, että ymmärrätte mistä ammattilaiselle maksetaan. Tämä kirjoitus ei tarkoita sitä että olisin "tuunaamista" ja kotiverhoilua vastaan. Minä jopa kannustan kokeilemaan joskus sitä verhoilua itsekin, vain siten voi oppia arvostamaan ammattia. Tämä on hyvin kärjistetty tapaus, mutta tämä on ehdottomasti parhaimpia viritelmiä mitä olen nähnyt. 

En väitä etteikö kotona itse "tuunaamallakin" saisi ihan kivan näköisiä päällystyksiä aikaiseksi, mutta on töitä jotka osoittautuvat liian vaikeiksi ja silloin voi ottaa reippaasti verhoilijaan yhteyttä. Ei haittaa vaikka se tuoli olisi minkälainen viritelmä tahansa. Me olemme nähneet aika paljon kaikenlaista. Ja siltikin tästäkin tuolista saa/voi tehdä vielä ihan kunnollisen verhoilun. 

Kyllä minäkin osaan leikata itselleni mielestäni ihan hienon otsiksen. Värinkin saan päähäni laitettua kaupan väreillä. Se kelpaa minulle silloin kun en odota ihmeitä. Mutta näyttääkö ja täyttääkö se ammattilaisen kriteerit?  Kyllähän meistä moni on mennyt nolostellen pää ja hiukset kärähtäneinä kampaajalle hakemaan apua omien kokeilujen jälkeen :D  Ja niin vaan ammattilainen on korjannut jälkeni ja saanut aikaan jotain ihanaa. Minä muuten käyn vain ja ainoastaan kampaajalla hiuksieni kanssa. Hyvin harvoin, mutta silloin kun se tehdään niin se tehdään kunnolla. Ehkä kantapään kautta opittu sekin. 

Kampaajia on joka lähtöön ja niin on muuten verhoilijoitakin. Tarina ei kerro, onko tämän tuolin takana "ammatti"verhoilija vai koti tuunaaja. Minä veikkaan jälkimmäistä vaikka on niitä hurjia nähty itseään verhoilijaksi kutsuvienkin jäljiltä. Kaikkea tulee esiin, se halvin ei aina ole se paras. Muttei se kallis hintakaan laatua takaa. Yritä siinä nyt sitten arpoa. Mutta mennään oikeaan asiaan eli Pormestari-tuoliin 

Tadaaaa.



Ensimmäisenä herää mieleen lause että mitä ihmettä. 
Otetaan tähän perään toinen kuva toisesta pormestarista.


Tadaa.



Huomaatko eroa? 

No katsellaan ensimmäistä hieman lähemmin. 


Pahoittelut huonosta kamerakädestä ja kuvan tärinästä. Hommaan sitten joskus sen jalustan.
Istuimen etureuna. Ihan ensimmäistä kertaa näen pormestarissa koristenauloja etureunassa.
Yleensä pormestarin etureunasta löytyy tere tai nyöri. 
No mutta ei olla niin turhan tarkkoja, mennään eteenpäin. 




Tuoliin on käytetty nahkaa, ei kovinkaan hyvälaatuista, mutta nahkaa kuitenkin. 
Se on kuitenkin mutkalla useasta kohtaa. Saumoja löytyy niin istuimesta kun selästäkin.

Kurkataan pohjaan.



Ensimmäisenä silmään osuus vanhat rautalangat, joihin joskus on ollut kiinnitettyinä joustimet. 
Seuraavaksi silmään osuus pohjaan lisätyt ilmeisesti raakalaudasta lisätyt puut. Istuinta on siis haluttu korottaa.  Tässäkin kohtaa herää kysymys, mitä ihmettä? 

Jatketaan matkaa. 




Takaa näkyy hauskat jatkot selän nahassa. 




Takaselän alta paljastuu vanhat "rillit". Joustimet on alkuperäiset, mutta selkää on topattu tuuppaamalla väliin vaahtomuovipala 
(tätä kikkaa käyttää niin harrastelijat kun jotkut "ammattilaisetkin").

No nyt on katseltu niin monta kuvaa että otetaanpa muistin virkistykseksi viereen se toinen pormestari.

Tadaa.


Pientä korkeuseroa on havaittavissa. 

Jatketaan matkaa. 



Etureunaan oli tuupattu iso pala vaahtomuovia. 
Silmään tarttuu tässä vaiheessa myös tuo puukerroksien määrä mikä istuimessa on. 
Tässä kohtaa normaalisti näkyy säkkikangas jonka alta pitäisi paljastua joustimia. 

Vielä minulla on yksi kuva tuosta istuimesta.


Tämä on istuimen sivuprofiili. 

Sen voin kertoa, että kovin on ollut innovatiivista tämän tuolin tekeminen. 

Tämän enempää en jakele kuvia epäonnistuneista tai arveluttavista verhoiluista. 
Olkoon tämä tarpeeksi hyvä esimerkki siitä aiheesta. 

Kaikkea saa ja pitääkin kokeilla, 
ja minä mielelläni kyllä neuvon jos tarvitset kotona tuunamiseen vinkkejä.
Ehkä tämän postauksen idea onkin juuri siinä. 
Tule rohkeasti käymään ja kysymään neuvoa.