Arjen harmaus

Millä sitä jaksaa arjen harmauden?

 Ei todellakaan ole salaisuus tai kenellekään yllätys, että elämme kovia aikoja. Irtisanomisia on paljon niin isoissa, kuin pienissäkin yrityksissä. Käsityöyrityksiltä kuulee paljon kuinka alkuvuosi on ollut pelottavan hiljainen. Jouluna tahkottuja rahoja on enää ehkä vähän jäljellä. Näin verhoilun kannaltakin huomaa että toiveet, tai oikeammin tarpeet ovat muuttuneet. Nyt kysellään paljon pelkkiä pikkukorjauksia. Koko sohvan sijaan vaihdetaankin vain istuintyynyihin uudet kankaat.

Itsekin olen miettinyt tätä yrittäjyyttä ja tätä vaikeaa aikaa. Millä ihmeellä sitä jaksaa elää siinä epätietoisuudessa koska saa palkkaa tai tuleeko seuraavaa työtä. Onko tässä käsityöläisyydessä mitään järkeä? 

Sitten sen muistan. Lauseen johon kiteytyy kaikki. 

 "I'm going to make everything around me beautiful 

- that will be my life."

- Elsie de Wolfe

Se mistä minä saan voimaa on värit ja kuosit. Saan voimaa siitä kun saan tehdä kauniista kankaista kauniita tuoleja. 
Luoda jotain harmoniaa värien kesken.

Mistä päästäänkin jollain ihmeen aasin loikalla siihen, että uskaltaako laittaa jotain värikästä jos siihen vaikka kyllästyy pian? 

Olen vahvasti sitä mieltä että joku kangas tai kuosi johon oikein kovasti ihastuu tuo paljon enemmän iloa kuin se kangas tai kuosi joka on "ihan kiva". Se on ehkä ihan kiva, mutta sitten sitä "ihan kivaa" katsoo pidempään. Ja koko ajan on ajatus että se on vaan se ihan kiva ja oikeasti pidin paljon enemmän siitä toisesta jota en uskaltanut ottaa.

Itse tein viime vuonna aikamoisen repäisyn ja päädyin rohkeasti ottamaan yhden asian joka vain toi niin paljon iloa, että se oli pakko saada johonkin.  

Tällä tavalla siinä kävi. 

Viime vuonna järjestettiin Tampereen Tallipihalla rymsteeraus pop-up, johon itse osallistuin yrityksenä muutamien huonekalujen ja mattojen kanssa. 

Siellä oli silloin (ja on muuten tänäkin vuonna) mukana Seinäruusu - täyden palvelun tapettikauppa. He olivat ripustelleet erilaisia tapetteja seinille eri teemojen mukaan ja sieltä se silmille lävähti. Heti ensimmäisellä näkemällä tämä kuvatapetti herätti minussa niin paljon jotain piristävää tunnetta, että se vain jäi kaihertamaan ajatuksiin. 
 

En todellakaan ollut suunnitellut kuvatapettia mihinkään kotiini. En ollut suunnitelut kotiini yhtään mitään tapettia. 
En niinkään ole tapetti ihmisiä muutenkaan. 

Mutta tuo yksi tapetti antoi jotain energiaa niin paljon, että sille oli pakko tehdä meidän huusholliin johonkin tilaa. 

Ja niin se löysikin paikan meidän keittiön seinältä. Siinä se on ollut nyt vuoden päivät. En ole kyllästynyt siihen. Mutta kyllä se on antanut energiaa kun aamut on tuntunut ankealta ja harmaalta. On ainkain yksi asia josta pidän ihan mielettömän paljon. Aamulla kahvia hörppiessä sen värit tuovat pirteämmän mielen.

Päätyi sinne seinälle toinenkin juttu sieltä Rymsteerauksesta, nimittäin Johtoi jatkojohto karkki sävynä. 
Vanha hyvä sanonta päti tässäkin aivan loistavasti - Se mitä et voi peittää, korosta!

 Minä olen ihminen, jolle värit antavat voimaa.

Ymmärrän että jotkut saavat voimaa väreistä toisella tavalla. Itse olin hyvin kummastunut kun annoin tyttärilleni  vapaat kädet oman huoneen maalaamisessa. Tytöt saivat valita ihan minkä värin halusivat ja voitte uskoa, että äitin suu loksahti auki kun likat toivat eteen sinisen sävyn jonka nimi on sade. 

meillä ei jakseta asetella kuviin kaikkia nalleja ojennukseen.

Kyseessä on siis teini ja ala-asteikäiset tytöt. He saavat voimaa ja rauhaa tästä sinisestä. Ensiksi mietin, että ohjaanko makua hieman tyynempään sävyyn ( oman makuni mukaan ), mutta samalla muistin kuinka itse saan voimaa tietyistä väreistä, niin miksi minä kieltäisin sen värin tytöiltä. Vuoden on tytöt nyt huoneessaan asustellut ja molemmat pitävät siitä edelleen hurjasti. Ehkä se on niin, että teinin ja pienemmän likan arki on jo niin energistä muutenkin, että omassa huoneessa on hyvä olla rauhoittavan sinistä. 

Nämä ovat meidän voimavarat arjen harmautta vastaan ja näinä aikoina niitä tarvitaan. 

Miksi tämä kaikki avautuminen omista jutuista? 

Ehkä siksi että haluan antaa rohkaisua siihen, että muutkin uskaltaisivat valita rohkeasti sen mikä tuo iloa, eikä tyytyä siiihen mikä on "ihan kiva". Tänä aikana me todella tarvitsemme sen kaiken ilon.


Tänä vuonna Rymsteeraukseen Tampereen Tallipihalla 10. - 25. toukokuuta tulee paljon eri mahdollisuuksia hakea omia ilon lähteitä. Monta yrittäjää luo talliin monta eri tunnelmaa. Esillä on suuri määrä erilaisia kuoseja, värejä ja fiiliksiä. Tule käymään ja eihän sitä tiedä jos sieltä löytyisi se pieni ilo. 

Me Rymsteerauksen rakentajat teemme sitä ainakin täydestä sydämestä ja haluamme tarjota vähän lisää kauniita asioita tähän arjen harmauteen.

Värivoimaa tänä vuonna tuo ainakin teemat 


                                                  Mumbai 
         

Kuva Petra Vii

Cape Town

Kuva Petra Vii

Tai tyyntä ja rauhaa 

Aspen 

Klikkaa Rymsteerauksen  Facebook-sivuille ja seuraa vinkkejä ja ideoita tulevista teemoista.

Tervetuloa sisustusmatkalle

Se on kuulkaas aika kertoa ja ruveta tohisemaan Rymsteeraus POP-UPin parissa.

Viime vuonnahan Nooran Verhoomo ja Sisustus päätti järjestää toisenlaisen sisustustapahtuman Tampereen Tallipihan tallissa. Kuvia viime vuotisesta tapahtumasta voi käydä kurkkimassa tapahtuman facebook sivuilta.

Koska tapahtuma oli huisin kiva ja kävijöitä sekä myyjiä riitti , päätettiin se järjestää tänä vuonna uudestaan. 
Kun ottaa huomioon tapahtuman rakentamiseen menevän ajan, tuntui viikonloppu liian lyhyeltä ajalta. 

16 päivää ja 9 kaupunkia!

Sisustusnäyttelyn ja myyntitapahtuman ideat kumpuavat eri kaupungeista: värikkäästä Mumbaista, Koristeellisesta Pietarista, Industriaalista Berliinista, Rouheasta Tampereesta ja monesta muusta!

Mukana tämän vuoden tapahtumaa on järjestämässä Nooran 

kanssa Seinäruusu, Petra Vii Photography, Ikkunaplus ja allekirjoittanut.

Kuva, Petra Vii

 Tällä porukalla todellakin tulee värikästä.

Käy klikkaamassa itsesi Rymsteerauksen Facebook sivuille, sieltä löytyy lisää kuvia tulevista

 tuotteista ja fiiliksistä mitä toukokuussa on odotettavissa. 

Onko koolla väliä?

Viime viikonloppuna järjestetyistä Retro & Vintage + Design Expo messuilta Helsingin kaapelitehtaalta on vihdoin palauduttu takaisin Tampereen arkeen. 

Messut oli mahtava kokemus ja paikalla oli erittäin laaja ja  hyvä tarjonta niin käyttötavaraa, keräilyesineitä, huonekaluja kuin vaatteitakin. Itse en paljoakaan kerinnyt pyöriä ihastelemassa muiden osastoja, vaan tiiviisti päivystin Ojalaisen ja minun yhteisen osaston kohdalla. 

Toisaalta tämä oli hyvinkin harkittu taktiikka sillä, olisin helposti voinut tuhlata siellä kokonaisen omaisuuden. Jo pelkästään viereiseltä osastolta ihan muutamalla vilkaisulla löysin esimerkiksi lampun (ehkä joskus syksyllä rakennettavan) uuden keittiön työtasojen päälle. Ja kuinka makeat on noi kajarit, joita pikkaisen näkyy surkean kännykällä nappastun kuvani oikeassa kulmassa. 

Ja ihana naulakko ja ihania vilttejä, ihania lamppuja ym ym. Niitä tarjosi näytille Roomage.fi
Paljon paljon kaikkea kivaa oli esillä, ja lisää tapahtuman kuvia löytyy HRVDE:n facebook sivuilta.


Itselleni jäi messuista hemskatin kiva fiilis. Oli kiva puhua kaikkien ihmisten kanssa. Fiilis oli todella leppoisa ja rento. Karuselli ei löytänyt vielä kotia ja ei se niin ollut tarkoituskaa mutta paljon siitä puhetta oli. 


Yksi asia nousi usein ilmi jutteluissa, että Karuselli ja pallotuoli vaativat ympärilleen oman tilan. 
Että jotenkin niin iso tuoli ei mahdu joka paikkaan. Rupesin tätä asiaa oikein pohtimaan, ja tajusin että itsellänihän oli aiemmin sama luulo. Tuolit ovat jotenkin niin spesiaaleja tai isoja ettei niitä voi tuoda mihin tahansa. Kunnes sitten eräänä päivänä kannoin silloin vielä karvaisen karusellin kotiini ja yllätyin. Sehän sopi tänne pieneen kaksioon kun nakutettu. 

Toinen asia mistä karusellin kohdalla puhuttiin oli sen väri. Koska se oli hieman erikoisemman värinen (hunajainen), se jakoi mielipiteet aika lailla kahteen kastiin. Hyvä että puhuttiin, sillä siitä minä sain idean. 
Viedään hunajainen karuselli muutamaan eri kotiin ja katsotaan kuinka käy. 

No me laitoimme tuolin auton (mitsubishi Carisma, ihan normi henkilöauto) kyytiin ja lähdimme kyläilemään. 



Kohde yksi.

 59,5  neliön kaksio, jossa asuu neljä henkilöä. Olohuoneeseen on saatu mahtumaan kaksi sohvaa, kaksi nojatuolia ja kuvasta pois rajattu parivuode. Värit vähän tylsänkin mustavalkoiset
(allekirjoittanut voi arvostella koska on ne sinne itse torpannut).

Poistetaan toinen nojatuoleista ja tuodaan karuselli paikalle. 

Lempilausahdukseni "tadaa", ei huono.

Kohde kaksi.

Yli satavuotias iso talo kaukana täältä. Talossa kolme ihmistä ja kolme kissaa. 

Tuoli korkean kakluunin ja vanhojen fiilisten ympäröimänä.

Kokeiltiin myös toiseen huoneeseen, että miltä se siellä näyttäis.

Ja hyvältähän se näytti sielläkin. 

Kohde kolme. 

Tämä oli ehkä oikeasti yllättävin. 

Pieni kaupunki yksiö. Neliöitä huimat 33 neliötä.

Asunnossa asuu kaksi ihmistä ja yksi kissa.

Karuselli ei ole ikinä näyttänyt näin pieneltä, miltä se näytti tässä pienimmässä asunnossa jossa vierailimme. Mahtavaa!

Otetaan vielä kohde neljä. 

Perinteinen rintamamiestalo. 

Viiden hengen perhe. Ei kissaa. 

Perheen rakas Lamino-tuoli.

Vaihdetaan tilalle karuselli. 

Tadaa. 

Ja on muuten KIVA kun tuoli pyörii! 

Jos sinä mietit että sopiiko se teille, niin soita niin sovitetaan. Sillähän se selviää. 

Niin ja siitä pallotuolin sopivuudesta. Sehän se vasta onkin iso! 

No tässä yksi pallotuoli yhden omakotitalon ruokahuoneessa. 

Talossa pariskunta. Ei kissaa. Yksi koira.

Tuolissa istuu pieni snautseri, joka sinne päästyään onkin ihan oikeutetusti mielestään Suursnautseri.

Vaikka nämä tuolit ovat oikeasti vielä aika pieniä, saa ne olosi tuntumaan suurelta. 

Ovathan ne valtaistuimia. 

Ehkä sillä koolla on väliä.