Olen tehnyt verhoilua ja pyörittänyt omaa firmaa nyt 12 vuotta.
Sinä aikana olen toiminut yksinyrittäjänä, työnantajana, mentorina ja oppaana verhoiluun. Minulla on ollut tiloissa vuokralla kollegoja, olen myös ollut työnantajana ja työllistänyt täyspäiväisesti työntekijän ja nyt olen vuoden verran toiminut taas yksin. Olen itse kulkenut vuosien aikana Helsingissä niin koulussa kuin mentorin luona hakemassa sitä tietotaitoa mitä erityisesti Design huonekalujen verhoilu vaatii.
Totta puhuen, saavutin unelmieni mukaisen aseman kisällin ja verhoilijamestarin koulutusten jälkeen.
Saavutin tietyn tason työmäärässä mitä tavoittelin.
Olen tehnyt jo tuolit joita halusin tehdä.
Kuitenkin, viime aikoina olen alkanut pohtimaan, onko tämä kaikki, mitä urallani on tarjota? Tuntuu melkeinpä tylsältä ajatukselta pysyä samassa paikassa seuraavat kaksikymmentä vuotta ja jatkaa työtä yksin.
Ehkä on aika pohtia suurempia muutoksia. Pohtia eri vaihtoehtoja.
Harkitsen mahdollisuutta laajentaisinko toimintaani. Tarkoituksena voisi olla kasvattaa yritystäni ja tarjota suurempia verhoiluprojekteja. Samalla se tarkottaisi että minun tulisi siirtyä enemmän hallinnollisiin ja johtaviin tehtäviin, antaen käytännön työt muiden tekijöiden hoidettavaksi.
Kuitenkaan, en ole vielä varma, onko tämä oikea suunta minulle.
Mietin myös muita vaihtoehtoja. Olisiko minulla vielä jotain uutta opittavaa? Voisinko jakaa osaamistani ja kokemuksiani muille? Tämä ajatus resonoi enemmän tällä hetkellä.
Tämä pohdinta vei minut tienhaaraan.
Yksinyrittäjänä toimimisen paineet ovat olleet kovat, varsinkin viime vuosien kiireiden, sotien, koronapandemian ja epävarman maailmantilanteen vaikutusten keskellä.
Tuntuu, että olen jatkuvasti paininut aikataulujen, asiakasvaatimusten ja odotusten kanssa.
Kaiken tämän keskellä alkoi nousta kysymys työn mielekkyydestä.
Onko tämä kaikki sen arvoista, jos en enää tunne intohimoa siihen, mitä teen?
Olen aina uskonut, että kun ajatukset kangertelevat ja tuntuu siltä, että ollaan jumissa, paras ratkaisu on lähteä ulos kävelylle.
Lähteä kävelylle jonnekin mistä en tiedä mitään, lähteä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, pois omista nurkista, koska siten voi löytää jotain uutta.
Belgia tarjoaa minulle mahdollisuuden selventää ajatuksiani ja pohtia vaihtoehtoisia reittejä. Kahden kuukauden opintomatka Belgiaan voi auttaa minua näkemään, miten asiat tehdään muualla ja inspiroimaan uusiin ajatuksiin. Tutkia mahdollisuuksia miten voisin ehkä jakaa tietotaitoani eteenpäin.
Lisäksi Belgia tarjoaa mahdollisuuden oppia uusia verhoilutekniikoita, joita ei Suomessa välttämättä ole tarjolla. Maasta löytyy paljon design huonekaluja erityisesti Ranskasta, Italiasta ja Saksasta.
Kaiken kaikkiaan Belgia voi tarjota minulle sekä ammatillista kehitystä että uusia näkökulmia, jotka voivat auttaa minua tekemään parempia päätöksiä tulevaisuuteni suhteen.
Olen ollut täällä nyt kuukauden ja voin sanoa jo nyt, että solmut ovat alkaneet aueta ja ajatus kirkastua. En minä verhoilua todellakaan halua lopettaa. Se on jo nyt tullut selväksi.
Kyllä verhoilussa on edelleen se minun tulevaisuus.
Terveisin
Anu-Riina
Joka vielä kuukauden pyörii pitkin eteläisempää Eurooppaa
