perjantai 16. elokuuta 2024

Mitä mokaaminen opettaa ja miksi siitä pitää puhua!

Matkan aikana ja koko yrittäjyyden matkalla opittua: 

En mä neuvo ja opeta sen takia, että olisin jotenkin fiksumpi ja parempi. 

Mä neuvon koska oon tehnyt ihan saletisti samat virheet jo ennemmin ja en näe järkeä että sun tarvitsisi tehdä ne samat mokat!  

Olen kulkenut pitkän matkan, ja rehellisesti sanottuna, olen tehnyt paljon virheitä matkan varrella. Jokainen virhe on kuitenkin ollut opettavainen kokemus, joka on auttanut mua kehittämään toimivia työtapoja, jotka todella säästävät aikaa ja rahaa. Ennakoivia pieniä asioita joilla vähennetään reippaasti yleistä säätämistä. 

Olen kokenut ne hetket itse ja nähnyt monta käsityöyrittäjää, joilla työpäivät venyvät liian pitkiksi, ja stressi painaa päälle, koska asiat eivät suju odotetusti. Pusketaan liian pitkään ilman, että tehdään muutoksia koska niille ei "ole aikaa".

 Olen myös nähnyt, kuinka epäselvät työprosessit voivat johtaa turhaan kaaokseen ja tehottomuuteen. Näistä kokemuksista syntyi tarve kehittää parempia tapoja toimia, jotta työstä voisi taas nauttia. Ja oikeasti jopa tienata sen mitä pitää järkevässä ajassa.

Nyt voin ylpeänä sanoa, että olen löytänyt ratkaisuja, jotka todella toimivat. Ne eivät vain tehosta työpäivää, vaan myös auttavat keskittymään olennaiseen ja luomaan laadukasta jälkeä. 

Näitä oppeja haluan pian jakaa teille, jotta teidän ei tarvitse kulkea samaa kivistä polkua.

Jos tunnet, että työpäiväsi ovat pitkiä ja raskaita, ja että kaipaat selkeyttä ja tehokkuutta, niin olet juuri se, kenelle nämä opit on tarkoitettu. 

Työstä voi nauttia, kun prosessit ovat kunnossa ja tiedät, mitä teet – ja miksi teet sen.

Kuka tahansa voi kehittyä ja löytää uusia, toimivia tapoja työskennellä, kun vain pysyy avoimena oppimiselle ja uskaltaa tehdä muutoksia. Olen täällä auttamassa, ja pian voimme yhdessä löytää juuri sinulle sopivat ratkaisut.

#Työelämä #Uudistuminen #Verhoilu #Ajansäästö #Ammattitaito 




sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Oppimatka Belgiaan ja miksi ihmeessä mä sinne lähdin

 Olen tehnyt verhoilua ja pyörittänyt omaa firmaa nyt 12 vuotta. 

Sinä aikana olen toiminut yksinyrittäjänä, työnantajana, mentorina ja oppaana verhoiluun. Minulla on ollut tiloissa vuokralla kollegoja, olen myös ollut työnantajana ja työllistänyt täyspäiväisesti työntekijän ja nyt olen vuoden verran toiminut taas yksin. Olen itse kulkenut vuosien aikana Helsingissä niin koulussa kuin mentorin luona hakemassa sitä tietotaitoa mitä erityisesti Design huonekalujen verhoilu vaatii. 




Totta puhuen, saavutin unelmieni mukaisen aseman kisällin ja verhoilijamestarin koulutusten jälkeen. 

Saavutin tietyn tason työmäärässä mitä tavoittelin.

Olen tehnyt jo tuolit joita halusin tehdä. 


Kuitenkin, viime aikoina olen alkanut pohtimaan, onko tämä kaikki, mitä urallani on tarjota? Tuntuu melkeinpä tylsältä ajatukselta pysyä samassa paikassa seuraavat kaksikymmentä vuotta ja jatkaa työtä yksin. 


Ehkä on aika pohtia suurempia muutoksia. Pohtia eri vaihtoehtoja. 


Harkitsen mahdollisuutta laajentaisinko toimintaani. Tarkoituksena voisi olla kasvattaa yritystäni ja tarjota suurempia verhoiluprojekteja. Samalla se tarkottaisi että minun tulisi siirtyä enemmän hallinnollisiin ja johtaviin tehtäviin, antaen käytännön työt muiden tekijöiden hoidettavaksi. 


Kuitenkaan, en ole vielä varma, onko tämä oikea suunta minulle.


Mietin myös muita vaihtoehtoja. Olisiko minulla vielä jotain uutta opittavaa? Voisinko jakaa osaamistani ja kokemuksiani muille? Tämä ajatus resonoi enemmän tällä hetkellä. 


Tämä pohdinta vei minut tienhaaraan.


Yksinyrittäjänä toimimisen paineet ovat olleet kovat, varsinkin viime vuosien kiireiden, sotien, koronapandemian ja epävarman maailmantilanteen vaikutusten keskellä. 


Tuntuu, että olen jatkuvasti paininut aikataulujen, asiakasvaatimusten ja odotusten kanssa. 

Kaiken tämän keskellä alkoi nousta kysymys työn mielekkyydestä.

 Onko tämä kaikki sen arvoista, jos en enää tunne intohimoa siihen, mitä teen?


Olen aina uskonut, että kun ajatukset kangertelevat ja tuntuu siltä, että ollaan jumissa, paras ratkaisu on lähteä ulos kävelylle. 


Lähteä kävelylle jonnekin mistä en tiedä mitään, lähteä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, pois omista nurkista, koska siten voi löytää jotain uutta. 


Belgia tarjoaa minulle mahdollisuuden selventää ajatuksiani ja pohtia vaihtoehtoisia reittejä. Kahden kuukauden opintomatka Belgiaan voi auttaa minua näkemään, miten asiat tehdään muualla ja inspiroimaan uusiin ajatuksiin. Tutkia mahdollisuuksia miten voisin ehkä jakaa tietotaitoani eteenpäin.


Lisäksi Belgia tarjoaa mahdollisuuden oppia uusia verhoilutekniikoita, joita ei Suomessa välttämättä ole tarjolla. Maasta löytyy paljon design huonekaluja  erityisesti Ranskasta, Italiasta ja Saksasta.


Kaiken kaikkiaan Belgia voi tarjota minulle sekä ammatillista kehitystä että uusia näkökulmia, jotka voivat auttaa minua tekemään parempia päätöksiä tulevaisuuteni suhteen. 


Olen ollut täällä nyt kuukauden ja voin sanoa jo nyt, että solmut ovat alkaneet aueta ja ajatus kirkastua.  En minä verhoilua todellakaan halua lopettaa. Se on jo nyt tullut selväksi. 




Kyllä verhoilussa on edelleen se minun tulevaisuus. 





Terveisin 


Anu-Riina 


Joka vielä kuukauden pyörii pitkin eteläisempää Eurooppaa