Yrjö Kukkapuro lasikuitutuolien verhoilu ja mitä niiden verhoiluttamisesta pitää tietää?

 Yrjö Kukkapuron lasikuitu-tuolien verhoilu on suunniteltu tarkasti istuvuuden, mukavuuden ja estetiikan kannalta. Tässä kirjoituksessa puhun Karuselli-tuolin, 413, 416 ja 417-tuolien verhoilusta. Niiden verhoilu ei ole tavanomainen, vaan se vaatii erityistä osaamista ja oikeat työkalut, kuten muotin, jotta pystytään varmistamaan alkuperäisen suunnittelun mukainen lopputulos.

Olen erikoistunut design-tuolien verhoiluun ja Kukkapuron tuolit ovat olleet mukana yritykseni alusta asti. Erikoisverhoilua ei opeteta koulussa, vaan se on taito jonka oppii vain erillisen mentorin ohjauksessa.  

Minulla on 15 vuoden ajalta kertynyt erittäin laaja kokemus Kukkapuron tuoleista ja sohvista ja sitä kautta olen myös valitettavasti saanut paljon yhteydenottoja kun verhoiluttaminen on mennyt väärän tiedon vuoksi.  Tuolit näyttävät simppeleiltä ja helpolta toteuttaa, mutta käytäntö onkin aivan eri.  

Miksi verhoilu kannattaa teettää ammattilaisella, jolla on oikea muotti?

Täydellinen istuvuus –  Kukkapuro-tuolien pehmusteet ja verhoilu on suunniteltu seuraamaan tuolin ergonomista muotoa. Muotin avulla varmistetaan, että verhoilu istuu juuri oikein eikä rypisty tai jää liian kireäksi.

Säilyttää alkuperäisen muodon ja mukavuuden – Ilman oikeaa muottia verhoilu voi muuttaa tuolin visuaalista ilmettä, istuintuntumaa ja ergonomiaa, mikä heikentää käyttömukavuutta ja kestävyyttä.

Autenttinen ulkonäkö – Kukkapuron suunnittelemissa tuoleissa jokainen yksityiskohta on tarkkaan mietitty. Vain alkuperäistä muottia käyttämällä voidaan taata, että verhoilu säilyttää tuolin alkuperäisen estetiikan.

Kestävä lopputulos – Oikein tehty verhoilu parantaa tuolin kestävyyttä ja pitkäikäisyyttä, kun materiaali asettuu juuri oikealla tavalla eikä pääse kulumaan tai irtoamaan epätasaisesti.

Näistä syistä on suositeltavaa teettää verhoilu ammattilaisella, jolla on tarvittava muotti ja kokemus Kukkapuron tuolien verhoilusta. Näin varmistetaan, että tuoli säilyttää arvonsa, käyttömukavuutensa ja ainutlaatuisen muotoilunsa.

Minulta löytyy muotit Karuselli-tuoliin, 413-tuoliin, 417-tuoliin ja 416-tuoliin. 

Jos haluat tarjouksen verhoilusta laita minulle viestiä madebyanuriina at gmail.com 

Löydät paljon kuvia tekemistäni verhoiluista ja paljon enemmän sisältöä ja tietoa design verhoilusta alla olevien linkkien kautta. Varsinkin Instagramissa olen aktiivisempi stoorien puolella.

Olisi kiva jos hyppäät mukaan seuraamaan menoa. 

instagram.com/madebyanuriina/

facebook.com/madebyanuriina 

Tässä sinulle vielä liitteenä yleinen ohjeistus siitä kuinka asia etenee, kun haluat verhoiluttaa.

Vaihe 1: Kuva

 Ota kuva huonekaluista ja lähetä se minulle sähköpostitse. Kuvan perusteella voin antaa suuntaa-antavan hintatiedon työn kustannuksista ja arvion aikataulusta

Vaihe 2: Materiaali

 Autan sinua valitsemaan kestävyydeltään ja tyyliltään oikeanlaisen verhoilumateriaalin, joka säilyttää ja jopa lisää huonekalusi arvoa. 

Vaihe 3: Tarjous

 Kun oikea materiaali on löydetty, lasken verhoilun ja materiaalien lopulliset hinnat.

Saat tarjouksen kirjallisena sähköpostiin.

Vaihe 4: Vahvistus ja tilaus

 Verhoilumateriaali tilataan jokaiselle asiakkaalle erikseen ja verhoilumateriaalin hinta laskutetaan aina etukäteen.

Samalla verhoilutyön aikataulu varataan kalenterista.

Vaihe 5: Verhoilu

Kalusteet noudetaan tai voit tuoda ne työhuoneelle sovittuna ajankohtana. 

Verhoilutyö kestää yleensä noin 1-3 viikkoa. 

Vaihe 6: Maksu

Valmiista huonekalusta lähetetään kuva kun se on valmistunut.

Verhoilun loppusumma laskutetaan sähköpostitse työn valmistuttua.

#YrjöKukkapuro #DesignKlassikot #SuomalainenDesign #Sisustus #Tuolit #Ergonomia #ModerniMuotoilu #Erikoisverhoilu

Kuka niitä numeroja muistaa tai erottaa?

Paljon tulee kyselyjä Kukkapuron tuoleista ja joka kerta hieman ihmetellään, 

että onko se tuoli nyt 417 vai 416. 

Löysin yhdestä antikvariaatista Haimin vanhan esitteen

 ja tässä se nyt sit olis teillekin tarjolla. 

Sieltä voi tarkistaa, että mitkä olikaan ne mitat,

 mikä numerosarja se tuoli nyt sitten olikaan ja mikä ihmeen A-jalka?

412-tuoli tunnetaan nimellä Karuselli

413-tuoli tunnetaan myös nimellä Junior

Lisää kuvateksti

416 ja 417 tuolien leveyden ero on 6 cm 

Onni on työkavereissa!

Pitkän aikaa on mielessä pyörinyt kirjoitus ja kiitos työkavereille.

Vaikka yksin yrittäjä olenkin, olen ollut onnekas ja löytänyt ympärilleni laajan verkoston mielettömän ammattitaitoisia kollegoja ja oman alansa ehdottomia ykkösiä.

Moni asia olisi paljon hankalampaa ilman tätä porukkaa.
Haluan nyt jakaa teille tietoa näistä upeista tyypeistä ja siitä kuinka jokainen heistä nivoutuu minun työhöni.

Ehdoton kollega numero yksi on Ojalaisen Pertti. Tämä käsittämättömän taitava äijä uskalsi ottaa minut vaimonsa kanssa  ensimmäiseen harjoitteluuni silloin kun vielä opiskelin verhoilua Helsingissä.

Siellä tuli notkuttua kaikki harjoitteluni ja sitten vielä koulun loppumisenkin jälkeen aikoja ennen Tampereelle muuttoa. Pertille soitan päivittäin, en välttämättä enää aina pelkästään kuumia verhoilu kysymyksiä,  vaan nykyään myös paljon ohi aiheen ja vähän myös aiheestakin.

Sinne minä aina edelleen ajoittain kaahaan autolla jonka kyytiin on pakattu jokin kinkkisempi tuoli. Siellä sitten taas oppityttönä teen tiukan valvovan silmän alla töitä ja yritän painaa mieleen kaikki opit, joita Pertti on aikoinaan oppinut isältään. Tämä mies on niitä harvoja joita voi todellakin kutsua verhoilijaksi, me muut ollaan vaan räpeltäjiä :)

Koska omat työtilani ovat pienet, ei esimerkiksi pallotuoli mahdu tänne ovesta sisään. Aiemmin (ja jatkossa niin kauan kunnes pääsen isompiin tiloihin) olen tehnyt pallot Pertin luona, mutta tämän tuolin pääsin tekemään Tallipihalle, valjahuoneen puotiin, Nooran verhoomon ja sisustuksen tiloihin.  
Miten käsittömän ihana ja kaunis paikka Tampereen keskustan tuntumassa.

Valjashuoneen puoti, jossa olin Nooran tiloissa tekemässä tuolia, on ihana pieni puoti josta löytyy Nooran puolesta paljon pientä kivaa sisustukseen. Nooralla on oma värikäs tyyli ja puodista voi löytyäkin kivoja yksittäisiä herkkuja omaan kotiin.

 Puodista löytyy myös Humbugin Anni.
 Anni valmistaa koruja, laukkuja, damaskeja ym. asusteita käyttäen vanhoja ja ylijäämä verhoilumateriaaleja. Annille myös minä kuskaan ylijäämä nahkani, joita verhoilusta valitettavasti jää. Täten yritän omalta osaltani vähentää ekologista jälkeäni.

Tallipihallahan on vielä 14. kesäkuuta asti auki tämän vuoden Rymsteeraus Pop-Up. 

Minut siis aika usein löytää sieltä kahvittelemasta, ja saattaapa sieltä lähteä  AINA lähtee mukaan suklaapuodin suklaitakin.

Silloin kun blogissani näkyy vähänkään selvempi kuva tuotteista, on se Petra Vii Photographyn ottama. Tämä ihana kuvaaja ottaa tuotekuvani ja on ollut mukana ottamassa kuvia perheemme tärkeimmissä juhlissa. 

Koska tätä ammattia ei opita koulussa, olen minäkin välillä ottanut harjoittelijoita. Viimeisimpänä mukana on kulkenut Tytti. Kieltämättä neidissä on ainesta verhoilijaksikin, mutta tämä moni lahjakkuus tekee myös musiikkia. Käykääpä vaikka tsekkaamassa Rain Diaryn sivut. 

On huomattavasti hauskempaa kun vierellä joku toinenkin. 

Koska kukaan ei ole niin fiksu kuin verhoilija, paitsi kaksi verhoilijaa :) 

Tulevaisuudessa olisikin tarkoitus siirtyä isompiin tiloihin ja toivottavasti saada pysyvä työkaveri, näiden hienojen kollegoiden ja yhteistyökumppanien lisäksi. 

Onko koolla väliä?

Viime viikonloppuna järjestetyistä Retro & Vintage + Design Expo messuilta Helsingin kaapelitehtaalta on vihdoin palauduttu takaisin Tampereen arkeen. 

Messut oli mahtava kokemus ja paikalla oli erittäin laaja ja  hyvä tarjonta niin käyttötavaraa, keräilyesineitä, huonekaluja kuin vaatteitakin. Itse en paljoakaan kerinnyt pyöriä ihastelemassa muiden osastoja, vaan tiiviisti päivystin Ojalaisen ja minun yhteisen osaston kohdalla. 

Toisaalta tämä oli hyvinkin harkittu taktiikka sillä, olisin helposti voinut tuhlata siellä kokonaisen omaisuuden. Jo pelkästään viereiseltä osastolta ihan muutamalla vilkaisulla löysin esimerkiksi lampun (ehkä joskus syksyllä rakennettavan) uuden keittiön työtasojen päälle. Ja kuinka makeat on noi kajarit, joita pikkaisen näkyy surkean kännykällä nappastun kuvani oikeassa kulmassa. 

Ja ihana naulakko ja ihania vilttejä, ihania lamppuja ym ym. Niitä tarjosi näytille Roomage.fi
Paljon paljon kaikkea kivaa oli esillä, ja lisää tapahtuman kuvia löytyy HRVDE:n facebook sivuilta.


Itselleni jäi messuista hemskatin kiva fiilis. Oli kiva puhua kaikkien ihmisten kanssa. Fiilis oli todella leppoisa ja rento. Karuselli ei löytänyt vielä kotia ja ei se niin ollut tarkoituskaa mutta paljon siitä puhetta oli. 


Yksi asia nousi usein ilmi jutteluissa, että Karuselli ja pallotuoli vaativat ympärilleen oman tilan. 
Että jotenkin niin iso tuoli ei mahdu joka paikkaan. Rupesin tätä asiaa oikein pohtimaan, ja tajusin että itsellänihän oli aiemmin sama luulo. Tuolit ovat jotenkin niin spesiaaleja tai isoja ettei niitä voi tuoda mihin tahansa. Kunnes sitten eräänä päivänä kannoin silloin vielä karvaisen karusellin kotiini ja yllätyin. Sehän sopi tänne pieneen kaksioon kun nakutettu. 

Toinen asia mistä karusellin kohdalla puhuttiin oli sen väri. Koska se oli hieman erikoisemman värinen (hunajainen), se jakoi mielipiteet aika lailla kahteen kastiin. Hyvä että puhuttiin, sillä siitä minä sain idean. 
Viedään hunajainen karuselli muutamaan eri kotiin ja katsotaan kuinka käy. 

No me laitoimme tuolin auton (mitsubishi Carisma, ihan normi henkilöauto) kyytiin ja lähdimme kyläilemään. 



Kohde yksi.

 59,5  neliön kaksio, jossa asuu neljä henkilöä. Olohuoneeseen on saatu mahtumaan kaksi sohvaa, kaksi nojatuolia ja kuvasta pois rajattu parivuode. Värit vähän tylsänkin mustavalkoiset
(allekirjoittanut voi arvostella koska on ne sinne itse torpannut).

Poistetaan toinen nojatuoleista ja tuodaan karuselli paikalle. 

Lempilausahdukseni "tadaa", ei huono.

Kohde kaksi.

Yli satavuotias iso talo kaukana täältä. Talossa kolme ihmistä ja kolme kissaa. 

Tuoli korkean kakluunin ja vanhojen fiilisten ympäröimänä.

Kokeiltiin myös toiseen huoneeseen, että miltä se siellä näyttäis.

Ja hyvältähän se näytti sielläkin. 

Kohde kolme. 

Tämä oli ehkä oikeasti yllättävin. 

Pieni kaupunki yksiö. Neliöitä huimat 33 neliötä.

Asunnossa asuu kaksi ihmistä ja yksi kissa.

Karuselli ei ole ikinä näyttänyt näin pieneltä, miltä se näytti tässä pienimmässä asunnossa jossa vierailimme. Mahtavaa!

Otetaan vielä kohde neljä. 

Perinteinen rintamamiestalo. 

Viiden hengen perhe. Ei kissaa. 

Perheen rakas Lamino-tuoli.

Vaihdetaan tilalle karuselli. 

Tadaa. 

Ja on muuten KIVA kun tuoli pyörii! 

Jos sinä mietit että sopiiko se teille, niin soita niin sovitetaan. Sillähän se selviää. 

Niin ja siitä pallotuolin sopivuudesta. Sehän se vasta onkin iso! 

No tässä yksi pallotuoli yhden omakotitalon ruokahuoneessa. 

Talossa pariskunta. Ei kissaa. Yksi koira.

Tuolissa istuu pieni snautseri, joka sinne päästyään onkin ihan oikeutetusti mielestään Suursnautseri.

Vaikka nämä tuolit ovat oikeasti vielä aika pieniä, saa ne olosi tuntumaan suurelta. 

Ovathan ne valtaistuimia. 

Ehkä sillä koolla on väliä.

Karuselli kiertoon

Heipä hei, kyllä täällä ollaan vaikka päivityksiä tuleekin kovin verkkaiseen tahtiin. 

Palataan ajassa hieman taaksepäin ja kurkataan tämän tulevan postauksen taustoihin.
Tämä tarina alkoi kauan aikaa sitten täältä. 

 

Tämä Karuselli-tuoli oli karvainen ja nuhjuinen ja kaipasi uudistusta. 
Pitkään kamppailin sen värin ja tekotavan kanssa. Vanha malli oli neppareilla ja loppujen lopuksi päädyin kuitenkin vaihtamaan sen poppari kiinnitteiseksi (naisen oikeudella muutin mieleni). Neppari-mallissa kun ei ole kaksoistikkauksia saumoissa ja minä niin halusin ne siihen. 

Väri ratkesi lopulta melko itsestään, sillä punaisen nahkan paksuus ei ollut ihanteellinen tälle tuolille. 
Väri onkin nykyään sitten hunajan värinen (huomasin että se kuvaa väriä paremmin kuin aiemmin puhumani sinapinkeltainen). 

uudelleen verhoiltu Karuselli-tuoli

Tuoli on nyt näyteikkunalla pirtsakan Foyle-kankaan kanssa Maaliskuun loppuun asti, sen jälkeen se matkaa mukaan messuille Helsingin Kaapelitehtaalle, jossa järjestetään Helsinki Retro & Vintage + Design expo. Mukaan lähtee myös Ojalaisen Pertti, ja yhteiselle osastollemme tulee mukaan ainakin  Yrjö Kukkapuron 417 , kenties Ateljee-nojatuoli ja muutama muu. Tule siis sinne moikkaamaan, katsomaan ja ostamaan jokin näistä Kukkapuroista itsellesi.  

Tuoli matkaa vielä studiokuvauksiinkin jotta saataisiin kerrankin hyvät kuvat uudesta verhoilusta ja maaltusta rungosta.

Mutta sitten se olisi kyllä valmis matkaamaan jonkun omaan kotiin. Haikein sydämin luovun tästä kullasta sillä meillä tosiaan vielä asustaa ne kaksi kissaa kotona. Mieheni antoi ukaasin että jos taloon tulee nahkainen Karuselli, täytyy neulakynsien lähteä. Vaikka minä Karuselli-tuolia paljon rakastankin, niin en ihan vielä kissoja enempää. Jotenka tämä tuoli toivottavasti löytää hellän ja neulattoman kodin pikapuoliin. 

Nähdään viimeistään messuilla :)

Karusellin uudet vaatteet

Ensi viikolla kesän kunniaksi potkaistaan projekti Karuselli käyntiin. 

Saanko esitellä projektin. Kyseessä on jostain kumman syystä tekokarvalla verhoiltu Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuoli. Koska kohta on kesä ja toivottavasti kuuma kuin hemmetissä, on syytä viskaista talviturkki huitsin nevadaan ja kuoria esiin nahkakuula.

 Runko on ottanut ajan myötä hieman itseensä turhia lääppimisjälkiä,

 joten sekin on syytä pistää uudestaan mustanpuhuvaksi eli ensin soitto maalarille.

Ja jottei projekti olisi liian helppo, on tämä vielä neppariversio, 

jollaisena aion sen pitää jatkossakin. Nepparit lisää työtä ja vaikeusastetta.

 Mutta nyt on verhoilijalla hirveä dilemma. Tämä oli tarkoitus tehdä myyntiin, ja sitä ajatellen olisi helppo valita punainen nahka, josta näitä on tehty ennenkin ja se on aika klassinen väri.

Mutta kun minua niin himskatisti kumminkin himottaisi laittaa siihen tuo pikkaisen murrettu sinapinkeltainen nahka 

(joka sopisi täydellisesti oman kodin sisustukseen).

 Dilemmaa pahentaa myös se, että olen sujuvasti viettänyt karuselleissa kahvihetkiä jo Helsingissä työskennellessäni ja nyt tässä kyseisessä tuolissa täällä omalla verstaalla. Siihen on niin ihana uppoutua. Nostan jalat ylös tuoliin ja tunnen oloni niin turvalliseksi, ihan kuin jonkun sylissä istuisi. Raaskinko siis luopua tästä? Pelkään että jos teen sen tuolla sinapinkeltaisella, 

se muuttaa lopullisesti meidän kotiin. Aaaarghh, voi tätä luopumisen tuskaa. 

No mutta, onneksi minulla on aikaa taistella itseni kanssa tuolin valmistumiseen saakka. 

Mutta kerro sinä mielipiteesi

Kumpi laitetaan, punainen vai tuo sinapinkeltainen (vaikkei se ihan kyllä kuvaa sanana tuota väriä)?

ps, kuva jossa nahat on karusellin päällä on nappastu puhelimella, joten nyt täytyy sietää sitä. 
Luulin napsineeni oikealla kameralla kuvat nahkoineen, mutta luulin väärin.