Eero Aarnion pallotuoli

Tämä projekti tuli jo heti kesän alussa. Ihan alkuperäisestä verhoilusta minulla ei ole kuvaa, sillä kamerani päätti tehdä tietenkin tenkkapoon juuri silloin (joululahjalistaan on kirjoitettu uusi/parempi/ehompi kamera). Mutta eipä tuo haittaa menoa, mennään niillä kuvilla mitä on.

Tuolista poistettiin ihan kaikki (kaksi kerrosta kangasta sekä vanhat vaahtomuovit).

 Alta paljastuikin vanha hyvä paikka puhelimelle, silloin kun ne oli vielä kiinteitä ja ei niin liikuteltavissa muodoissa olevia malleja. 

Myös se päätettiin poistaa, arvellen ettei sille jatkossa enää löydy käyttöä.

Sitten alkoikin verhoilijan ei niin mukava vaihe, eli vanhan liiman irrotus lasikuidusta. 

Voin kertoa ettei kannata tehdä sitä niinkuin minä tein, normi vaatteissa. Lasikuitua kun leijailee iholle ja vaatteille, on loppupäivä kiva sitten viettääkin itseään rapsutuskiellosta muistutellen. En muuten yleensäkään käytä erikseen "työvaatteita" vaan suojaan itseni essulla, jos siis satun muistamaan. Ei mitenkään järkevää, mutta minkäs sitä mahtaa kun en halua kulkea koko päivää työhaalareissa.

Tämän jälkeen tuoli lähtikin sitten maalaamoon odottelemaan uutta punaa poskille. 

Oi voi, kuinka ihanan punainen siitä sitten tulikin. Kankaaksi valittiin Kvadratin Hallingdal-villakangas. Väri tummanharmaa, lähes musta. Tässä vaiheessa kamerani on sanonut itsensä lopullisesti irti ja mennään sitten kännykän kuvilla eteenpäin.

Pallotuolin "seinät" valmiina.

Ja tietenkin tuoli piti koeistua, ja ainakin tämä testaaja piti siitä niin paljon että pitäisi kotiinkin kuulemma saada oma (siihen muuten voi mennä aika pitkä tovi).

Eero Aarnion Pallotuoli uudelleen verhoiltuna

Pallotuoli on aivan ihana tuoli. Kyllä minä semmoisen itsellenikin tahtoisin. 

Se on kaunis tuoli, mikä vaatii paljon tilaa ympärilleen. Sitä ei ihan perus ovista kanneta sisään. Siihen mukamas kaatui toistaiseksi minun unelmat omistaa kyseinen tuoli, toki sillä tuolin hinnallakin saattaa olla "pieni" vaikutus.

 Kävimme muuten tuossa jokin aika sitten katsomassa kyseisen tuolin kopiota. Mietin etukäteen kuinka sen tunnistaa kopioksi? Mutta kyllä sen sitten helposti huomaa kun sen näkee livenä.

Kopion tunnistamiseen on muutama vinkki. Aidossa tuolissa on ulkokuoressa keskellä kulkeva sauma ja jalka on metallinen. Kopiot ovat usein muovijalkaisia ja hieman pienempiä. Myös suuaukko on enemmän kallellaan.

Ihana tuoli istua ja tehdä. Kyllä minä näitä mielelläni teen sillävälin kun odottelen sitä omaa :)