Ottaisin kaksi konjakkia, kiitos.

,
Vuonna 1966 Eero Aarnio suunnitteli Cognac V.S.O.P tuolin. 
"Tein tuolin ja huomasin, että sehän muistuttaa aivan konjakkilasia ja siitä se sai nimensä." 
- Eero Aarnio

No tämä kaksikko oli jo tainnut tarjota yhden jos toisenkin lasillisen seuranaan ja kunto oli sen mukainen.
 Joku oli sitä hieman aiemminkin kokeillut parannella ja siinä samalla muokannut runkoakin. 
Tuotti hieman harmaita hiuksia kun katseli koristenauloilla naulattua keinonahkaa ja ylimääräisiä vaahtomuovituppoja, 
millä oli yritetty korjailla muokattua runkoviritelmää.

Hetken jos toisenkin pohdin kuinka tuoleista saataisiin vielä mahdollisimman hyvät ja alkuperäisiä vastaavat.  Pitkän pohdinnan ja useamman puhelun yhden vanhan verhoilijan kanssa käytyäni ei auttanut kuin ryhtyä toimeen. Ja tällaiset niistä tuli. Päällä punainen (aito) nahka.

Jouluksi kotiin

No muistatteko sen projektin mistä aiemmin kerroin täällä, sen joka sittemmin kiireiden alla jäi odottelemaan parempaa hetkeä?
No nyt se on hieman nytkähtänyt eteenpäin. 
Olen päättänyt tehdä kahdenistuttavan Ateljee-sohvan vaaleanharmaalla wools-kankaalla.
Woolsin pehmeys niin fyysisesti kuin visuaalisestikin jäivät vahvasti mieleeni ja mitäpä sitä muuttamaan kun on hyvän kankaan löytänyt. 
Kangas on saapunut verstaalle ja pian pitäisi viedä projekti loppuun. 

Joulukuun alussa tämä ihanuus nousee näyteikkunaan jouluisien somisteiden kanssa. 

Toivon, että se löytäisi uuden kodin aatoksi ja joku onnellinen sisustaja saa kotiin ihanan joululahjan.

Ihana syksy

Kaikessa hiljaisuudessa sitä on puurtanut töitä eteenpäin. Syksy on tullut. Firman ikkunasta olen ihastellut järvelle hiljalleen aukeavaa maisemaa. Liike on sen verran matalalla, että kun puissa on lehdet ei järveä näy laisinkaan. 
Nyt lehtien tippuessa puista ja maiseman kirkastuessa on ajatukset työstä ja siitä mihin suuntaan firmaakin haluan viedä avartuneet ja kirkastuneet. Sitä on ruvennut pursuamaan uusia ideoita ja keinoja millä niitä toteuttaa.

Alun jännitys ja rutiineihin totuttelu on nyt tasaantunut. Töitä tulee mukavasti tasaiseen tahtiin ja mikä ihaninta, todella erilaisia töitä. On perinteisiä verhoilutöitä ja sitten teollisempaa ja nykyaikaisempaa verhoilua. Tässä muutamia kuvia mitä töitä täällä on tullut tehtyä. Tästä eteenpäin yritän tiputella kuvia hieman tasaisempaan tahtiin (katsotaan kuinka mimmin käy).

Harlekiini-lepotuoli valmiina

Askon harlekiinituoli ennen

Ritz-tuoli valmiina

Isku Ritz-tuoli ennen

Ja seuraavaksi aion myös opetella kuinka näiden kuvien asettelu oikein luonnistuu paremmin. Se olkoon sunnuntain tehtävä.

Eero Aarnion pallotuoli

Tämä projekti tuli jo heti kesän alussa. Ihan alkuperäisestä verhoilusta minulla ei ole kuvaa, sillä kamerani päätti tehdä tietenkin tenkkapoon juuri silloin (joululahjalistaan on kirjoitettu uusi/parempi/ehompi kamera). Mutta eipä tuo haittaa menoa, mennään niillä kuvilla mitä on.

Tuolista poistettiin ihan kaikki (kaksi kerrosta kangasta sekä vanhat vaahtomuovit).

 Alta paljastuikin vanha hyvä paikka puhelimelle, silloin kun ne oli vielä kiinteitä ja ei niin liikuteltavissa muodoissa olevia malleja. 

Myös se päätettiin poistaa, arvellen ettei sille jatkossa enää löydy käyttöä.

Sitten alkoikin verhoilijan ei niin mukava vaihe, eli vanhan liiman irrotus lasikuidusta. 

Voin kertoa ettei kannata tehdä sitä niinkuin minä tein, normi vaatteissa. Lasikuitua kun leijailee iholle ja vaatteille, on loppupäivä kiva sitten viettääkin itseään rapsutuskiellosta muistutellen. En muuten yleensäkään käytä erikseen "työvaatteita" vaan suojaan itseni essulla, jos siis satun muistamaan. Ei mitenkään järkevää, mutta minkäs sitä mahtaa kun en halua kulkea koko päivää työhaalareissa.

Tämän jälkeen tuoli lähtikin sitten maalaamoon odottelemaan uutta punaa poskille. 

Oi voi, kuinka ihanan punainen siitä sitten tulikin. Kankaaksi valittiin Kvadratin Hallingdal-villakangas. Väri tummanharmaa, lähes musta. Tässä vaiheessa kamerani on sanonut itsensä lopullisesti irti ja mennään sitten kännykän kuvilla eteenpäin.

Pallotuolin "seinät" valmiina.

Ja tietenkin tuoli piti koeistua, ja ainakin tämä testaaja piti siitä niin paljon että pitäisi kotiinkin kuulemma saada oma (siihen muuten voi mennä aika pitkä tovi).

Eero Aarnion Pallotuoli uudelleen verhoiltuna

Pallotuoli on aivan ihana tuoli. Kyllä minä semmoisen itsellenikin tahtoisin. 

Se on kaunis tuoli, mikä vaatii paljon tilaa ympärilleen. Sitä ei ihan perus ovista kanneta sisään. Siihen mukamas kaatui toistaiseksi minun unelmat omistaa kyseinen tuoli, toki sillä tuolin hinnallakin saattaa olla "pieni" vaikutus.

 Kävimme muuten tuossa jokin aika sitten katsomassa kyseisen tuolin kopiota. Mietin etukäteen kuinka sen tunnistaa kopioksi? Mutta kyllä sen sitten helposti huomaa kun sen näkee livenä.

Kopion tunnistamiseen on muutama vinkki. Aidossa tuolissa on ulkokuoressa keskellä kulkeva sauma ja jalka on metallinen. Kopiot ovat usein muovijalkaisia ja hieman pienempiä. Myös suuaukko on enemmän kallellaan.

Ihana tuoli istua ja tehdä. Kyllä minä näitä mielelläni teen sillävälin kun odottelen sitä omaa :)