Ihana syksy

Kaikessa hiljaisuudessa sitä on puurtanut töitä eteenpäin. Syksy on tullut. Firman ikkunasta olen ihastellut järvelle hiljalleen aukeavaa maisemaa. Liike on sen verran matalalla, että kun puissa on lehdet ei järveä näy laisinkaan. 
Nyt lehtien tippuessa puista ja maiseman kirkastuessa on ajatukset työstä ja siitä mihin suuntaan firmaakin haluan viedä avartuneet ja kirkastuneet. Sitä on ruvennut pursuamaan uusia ideoita ja keinoja millä niitä toteuttaa.

Alun jännitys ja rutiineihin totuttelu on nyt tasaantunut. Töitä tulee mukavasti tasaiseen tahtiin ja mikä ihaninta, todella erilaisia töitä. On perinteisiä verhoilutöitä ja sitten teollisempaa ja nykyaikaisempaa verhoilua. Tässä muutamia kuvia mitä töitä täällä on tullut tehtyä. Tästä eteenpäin yritän tiputella kuvia hieman tasaisempaan tahtiin (katsotaan kuinka mimmin käy).

Harlekiini-lepotuoli valmiina

Askon harlekiinituoli ennen

Ritz-tuoli valmiina

Isku Ritz-tuoli ennen

Ja seuraavaksi aion myös opetella kuinka näiden kuvien asettelu oikein luonnistuu paremmin. Se olkoon sunnuntain tehtävä.

Eero Aarnion pallotuoli

Tämä projekti tuli jo heti kesän alussa. Ihan alkuperäisestä verhoilusta minulla ei ole kuvaa, sillä kamerani päätti tehdä tietenkin tenkkapoon juuri silloin (joululahjalistaan on kirjoitettu uusi/parempi/ehompi kamera). Mutta eipä tuo haittaa menoa, mennään niillä kuvilla mitä on.

Tuolista poistettiin ihan kaikki (kaksi kerrosta kangasta sekä vanhat vaahtomuovit).

 Alta paljastuikin vanha hyvä paikka puhelimelle, silloin kun ne oli vielä kiinteitä ja ei niin liikuteltavissa muodoissa olevia malleja. 

Myös se päätettiin poistaa, arvellen ettei sille jatkossa enää löydy käyttöä.

Sitten alkoikin verhoilijan ei niin mukava vaihe, eli vanhan liiman irrotus lasikuidusta. 

Voin kertoa ettei kannata tehdä sitä niinkuin minä tein, normi vaatteissa. Lasikuitua kun leijailee iholle ja vaatteille, on loppupäivä kiva sitten viettääkin itseään rapsutuskiellosta muistutellen. En muuten yleensäkään käytä erikseen "työvaatteita" vaan suojaan itseni essulla, jos siis satun muistamaan. Ei mitenkään järkevää, mutta minkäs sitä mahtaa kun en halua kulkea koko päivää työhaalareissa.

Tämän jälkeen tuoli lähtikin sitten maalaamoon odottelemaan uutta punaa poskille. 

Oi voi, kuinka ihanan punainen siitä sitten tulikin. Kankaaksi valittiin Kvadratin Hallingdal-villakangas. Väri tummanharmaa, lähes musta. Tässä vaiheessa kamerani on sanonut itsensä lopullisesti irti ja mennään sitten kännykän kuvilla eteenpäin.

Pallotuolin "seinät" valmiina.

Ja tietenkin tuoli piti koeistua, ja ainakin tämä testaaja piti siitä niin paljon että pitäisi kotiinkin kuulemma saada oma (siihen muuten voi mennä aika pitkä tovi).

Eero Aarnion Pallotuoli uudelleen verhoiltuna

Pallotuoli on aivan ihana tuoli. Kyllä minä semmoisen itsellenikin tahtoisin. 

Se on kaunis tuoli, mikä vaatii paljon tilaa ympärilleen. Sitä ei ihan perus ovista kanneta sisään. Siihen mukamas kaatui toistaiseksi minun unelmat omistaa kyseinen tuoli, toki sillä tuolin hinnallakin saattaa olla "pieni" vaikutus.

 Kävimme muuten tuossa jokin aika sitten katsomassa kyseisen tuolin kopiota. Mietin etukäteen kuinka sen tunnistaa kopioksi? Mutta kyllä sen sitten helposti huomaa kun sen näkee livenä.

Kopion tunnistamiseen on muutama vinkki. Aidossa tuolissa on ulkokuoressa keskellä kulkeva sauma ja jalka on metallinen. Kopiot ovat usein muovijalkaisia ja hieman pienempiä. Myös suuaukko on enemmän kallellaan.

Ihana tuoli istua ja tehdä. Kyllä minä näitä mielelläni teen sillävälin kun odottelen sitä omaa :)

miksi minulla ei ole aukioloaikoja?

Minä en pidä virallisia aukioloaikoja. En pidä niitä koska aina on pari muuttujaa liikkeellä.

Ensinnäkin minulla on lapsia. Ja moni tietää että niissä jos missä on muuttujia. Milloin on hammaslääkäriä keskellä päivää tai yhtäkkiä saattaakin lapsi/nuori soittaa itku kurkussa kun on sattunut jotain ikävää tai kaatunut rappusissa. Valitsin tämän liiketilan sen vuoksi, että voin olla lähellä lapsiani ja hätätilanteissa olla lähellä. Tästä olen tyytyväinen. Minun mielestäni on varsin pätevä syy olla poissa.

Toiseksi en ole aamuihmisiä, en sitten vähääkään. Minä kuulun niihin ihmisiin joille aamut vain on hyvin hitaita ja raskaita. Varsinkin talven aikaan, jos taloon ei tule valoa, ei Anu-Riinan silmät aukea (saatikka aivot toimi).

Toisaalta olen sitten iltakukkuja. Voisin mielelläni tehdä töitä illasta puoleenyöhön asti. Näin kesällä se on vielä onnistunutkin, sillä lapset on lomalla ja minulla kaikki maailman aika. Varsinkin nyt ne pari todella kuumaa päivää mitä tälle kesälle on osunut, aiheutti sen että oli parempi saapua töihin illan viileydessä kuin päivän paahteessa. Tein töitä sitten yhteen asti yöllä. Mikäs siinä, yrittäjyydessä on se ihana puoli, että itse voi määrätä työajat.

Kolmantena on ne verhoilijan kaikki muut menot. Välillä olen noutamassa uusia töitä tai palauttamassa vanhoja. Välillä olen juoksemassa pää kolmantena jalkana ympäri kaupunkia, kun ompelukoneen "talla" on hajonnut ja kahden sohvan huput pitäisi olla seuraavana päivänä ommeltuina ja asiakkaalla. Tai olen noutamassa vaahtomuoveja tai milloin mitäkin. Välillä olen myös Helsingissä tekemässä toisella verstaalla "oppipoikana" hommia. 

Pidän tästä kaikesta. Yksikään päivä ei ole samanlainen (tiedän, ällöttävän kliseinen lause).

Uskon siihen että pitää kuunnella omaa rytmiään. Jos minä pää jumissa yritän väkisin tulla töihin, ei jälki todellakaan ole muuta kuin sutta ja savea. Niitä sitten seuraavana päivänä korjaillaan. 

Sen vuoksi on ihanaa olla yrittäjä. Voin itse tehdä töitä niinä tehokkaina hetkinä, oli ne sitten aamulla, illalla tai keskellä yötä. Silloin työn jälki pysyy hyvänä ja verhoilijan pää kasassa.

Siksi minulla ei ole vakituisia aukioloaikoja.

Raikkautta keittiöön

Nämä ihanat Olli Borgin suunnittelemat tuolit päätettiin keittiöremontin yhteydessä uusia.

 Tuolit olivat alkuperäisessä kunnossa, joten kaikki meni uusiksi.

Tuoleihin valittiin Annalan mansikka. Ai että miten ihanat sanon minä. 

 Huomaatteko yhden pienen eroavaisuuden tuoleissa?